Onko pyöräily vain ohikiitävä trendi?

Viimeisten neljän vuoden aikana, kun olen istunut yleisten töiden lautakunnassa reilussa sadassa kokouksessa, on yksi tärkeimmistä tavoitteistani ollut pyöräilyn kasvun esteiden raivaaminen. Tämä on ollut antoisaa mutta joskus haastavaakin työtä, sillä aika ajoin on vastatuulta puhaltanut kasvoille.

Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs kokous, jossa kuulin seuraavan toteamuksen: “Ei tähän pyöräilyyn kannata panostaa. Sehän nyt on vain sellainen trendijuttu, joka hälvenee pian”.

Samaan aikaan, kun maailmalla puhutaan pyöräilytrendeistä sekä kestävien liikkumismuotojen ja pyöräilyn megatrendistä, on Helsingissä ollut havaittavissa myös vastustusta. Mieleeni jäänyt puolihuoleton lausahdus on osoitus siitä, että kaikki eivät halua pyöräilyn lisääntyvän.

Katsotaanpa lyhyesti, miltä pyöräilyn tilanne näyttää vuonna 2017.

Pyöräily lisääntyy  jos siihen satsataan

Ensinnäkin Helsingin tilastot osoittavat, että pyöräily lisääntyy. Kaupunkisuunnitteluvirasto on tehnyt mittauksia Helsingin niemen rajalla aina kesäkuussa useiden vuosien ajan: 1990-luvun puolella pyöräilijöitä oli alle 20 000 päivässä, mutta nyt heitä on yli 30 000. Ruoholahdesta Töölönlahdelle vievällä Baanalla oleva automaattilaskuri kertoo, että vuonna 2013 pyöräilijöitä oli 665 000 mutta viime vuonna jo 834 000.

Pyöräilijämäärät Helsingin niemen rajalla 1997-2014, yhtenä kesäkuun päivänä. KSV.

 

Helsinkiläiset tekevät kulkemistaan matkoista noin 11 prosenttia pyörällä. Tavoitteena on nostaa tämä osuus kaikista matkoista 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Siihen pääseminen vaatii lisää toimenpiteitä, joilla pyöräilystä tehdään entistä helpompaa ja sujuvampaa.

Mikä pyöräilyn tilanne mahtaa olla Euroopassa?

Yksi tapa vastata on perehtyä Eurobarometriin, jossa on tiedusteltu eurooppalaisten halukkuutta valita polkupyörä tavallisena päivänä.

pyöräily Eurooppa Eurobarometri

Kuinka moni eurooppalaisista valitsee polkupyörän tavallisena päivänä, vastaukset vuosina 2007-2014. Eurobarometri.


Numeroiden perusteella pyöräily on siis toisissa maissa kasvussa ja toisissa ei. Tätä vasten on selvää, että pyöräily ei lisäänny itsestään. Se muutos täytyy tehdä paikallisella tasolla, katu kerrallaan.

Tärkein pyöräilyn suosioon vaikuttava tekijä on näet juuri olosuhteet: ovatko pyöräilyn edellytykset muuttuneet siten, että fillarilla liikkuminen olisi helpompaa kuin ennen. Juuri tästä johtuvat suuret erot Euroopassa. Pyöräteiden laatu ja reittien jatkuvuus määrittävät pitkälti sen, kannattaako työmatka tehdä pyörällä tai uskaltaako myös eläkeläinen tai koululainen hypätä pyörän selkään. Suunnittelussa tuleekin erityisesti huomioida näiden heikompien liikkujien tarpeet.

Euroopan tai Suomen tilastoissa ei myöskään näy merkkejä siitä, että pyöräilyinnostus olisi hiipumassa. Päinvastoin, monet tekijät itse asiassa tukevat pyöräilyä.

Terveydellisten ja psykologisten vaikutusten ohella ehkä merkittävin syy on se, että suurin osa ihmisten tekemistä matkoista on lyhyitä. Suomessa melkein 60 prosenttia kaikista kotimaan matkoista on alle viiden kilometrin mittaisia. Alle kolmen kilometrin mittaisia on noin 45 prosenttia. Kaupungistumiskehityksen myötä yhä suurempi osa näistä matkoista tehdään kaupungeissa, ja niissä fillari on tutkitusti kuningas: taajamissa pyöräily on nopein alle seitsemän kilometrin matkoilla, ja Helsingissä alle viiden kilometrin etapeilla.

Kun lisäksi matkustamisen nopeus sekä ennustettavuus ovat kuluttajille tärkeitä kriteereitä liikkumismuotoa valitessa, on realistista odottaa pyöräilyn vain lisääntyvän.

Pyöräilyyn panostaminen helpottaa kaikkien liikkumista

Pyöräilyn edistäminen on toki osaltaan arvokysymys. Osa helsinkiläisistäkin päättäjistä katsoo, että panostukset ovat menneet liian pitkälle.

Epäilijöille haluan tässäkin todeta kolme seikkaa, joita olen toistanut kerta toisensa jälkeen:

  1. Uusia pyöräteitä rakennetaan Helsingissä tällä hetkellä noin 10 miljoonalla eurolla (summaan sisältyy myös jalkakäytävät) vuodessa. Kaikkiaan katuihin investoidaan noin 110 miljoonaa euroa, joten pyöräilyn osuus on alle 10 prosenttia. kun kyse on jalankulun jälkeen Helsingin toiseksi tärkeimmästä liikkumismuodosta, euromääräinen summa on tavoitetilaan nähden vaatimaton: vertailun vuoksi Helsingborgissa Ruotsissa pyöräilyyn investoidaan asukasta kohden kaksinkertainen summa.
  2. Pyöräilyinvestoinnit ovat erittäin kannattavia, sillä ne maksavat itsensä takaisin kahdeksankertaisesti. Hyöty syntyy pyöräilyn terveysvaikutuksista sekä aikasäästöistä. Montaa yhtä hyvää investointikohdetta ei ole olemassa: esimerkiksi auto- ja joukkoliikenneinvestointien hyötysuhde on yleensä 0-2 välillä, toisinaan jopa negatiivinen.
  3. Ja mikä tärkeintä, pyöräilyn edistäminen hyödyttää aivan kaikkia liikkujia. Kun pyöräilijä voi kulkea pyörätiellä tai -kaistalla, hänellä ei ole mitään syytä puikkelehtia jalkakäytävällä (vaarallista ja ikävää kaikille) tai ajaa ajoradalla autoliikennettä hidastamassa (kuten vielä hetken aikaa Hämeentiellä ja Mechelininkadulla). Kun pyörät ovat omalla, selkeästi muista liikkujista erotellulla väylällään, on kaikkien eteneminen helpompaa.

Vastaus otsikon kysymykseen kuuluu siis jotakuinkin seuraavasti: pyöräily ei jää väliaikaiseksi ilmiöksi, jos me niin haluamme ja päätämme. Pyöräily lisääntyy, kun siihen investoidaan ja olosuhteita parannetaan.

Perusteet pyöräilyn edistämiselle ovat vahvat, ja aion jatkaa työtä sen eteen. Helsingissä työsarkaa ei ole loputtomasti, sillä kaikille teille ei erillisiä pyöräteitä tarvita. Esimerkiksi vähäisen autoliikenteen seassa pyöräily on täysin sujuvaa. Mutta Helsinki tarvitsee laadukkaat pyöräilyn pääväylät. Niihin tulee panostaa, jotta pyörän selkään on helppo hypätä niin kantakaupungissa, itä-, länsi- kuin pohjois-Helsingissäkin.

Helsingin kantakaupungissa pääväylien tavoiteverkko näyttää tältä. KSV.

Aiheet:

55 Antti Möller

Antti Möller

Helsinkiläinen paikallispoliitikko, koulutus- ja kasvatuslautakunnan suomenkielisen jaoston jäsen, viestintäasiantuntija, freelancer-kirjoittaja, Konepaja-liikkeen aktiivi ja perheenisä.

Tue kampanjaani