Mitä sain aikaan – neljä vuotta lautakunnassa

Ensimmäinen kauteni paikallispäättäjänä alkaa olla pulkassa. Viimeisen reilun neljän vuoden aikana olen istunut arviolta 150 yleisten töiden lautakunnan kokouksessa. On aika vetää yhteen, miten tämän ajan käytin.

Alkuun on todettava, että luottamustehtävä Helsingin puistojen viihtyisyyden, katujen turvallisuuden, terassilupien ja talvikunnossapidon kehittämisen parissa on ollut äärimmäisen kiinnostavaa. Konkreettinen työ paremman kaupunkiympäristön rakentamiseksi näkyy helsinkiläisten arjessa päivittäin, ja on ollut ilo ja kunnia hoitaa tätä tehtävää.

1. Kustannussäästöjä talvikunnossapidosta

Jokainen helsinkiläinen tietää, kuinka hankalaksi arki muuttuu, jos lunta ei saada poistettua tehokkaasti jalkakäytäviltä, pyöräteiltä ja kaduilta.

Kyse on myös merkittävästä kuluerästä, sillä talvikunnossapitoon käytetään vuosittain noin 20 miljoonaa euroa – lumisina talvina enemmänkin. Ison osan työstä tekee Helsingin omistama Stara, mutta yksityiset urakoitsijat erityisesti esikaupunkialueita.

Merkittävä epäkohta näihin päiviin asti on ollut se, että lumikuormien laskuttaminen on ollut erittäin tuhlailevaa. Helsingissä on ollut käytäntö, että urakoitsijoille maksetaan lumenvastaanottopaikoille ajettavien lumikuormien lukumäärän mukaan. Tästä on seurannut, että urakoitsijoiden on kannattanut kuljettaa lunta mahdollisimman pienillä lavoilla. Rekkaralli on melkoinen: lumisena talvena 2011-2012 Helsingissä ajettiin yhteensä 300 000 kuormaa lunta.

Yhdessä lautakunnan ex-puheenjohtajan Jarmo Niemisen ja Pörrö Sahlbergin kanssa olemme ajaneet tähän muutosta vuosia. Eteneminen on ollut hidasta, mutta viimein tänä talvena tilanne on korjaantumassa. Rakennusviraston toimintasuunnitelma kuluvalle vuodelle kertoo näin:

“Katujen talvihoidossa noudatetaan talveen varautumissuunnitelmaan kirjattuja periaatteita. Lunta kuljetetaan lumenvastaanottopaikoille vähintään 20 m3 kuormilla. Kuormakokoja ja lumikuormien täyttöastetta valvotaan. Lumenvastaanoton laskutus muutetaan kuutioperusteiseksi kaikissa sopimuksissa viimeistään syksystä 2017 alkaen. Staran lumenkuljetusta seurataan lumimäärän (m3) perusteella jo tulevan talven aikana. Lunta lähisijoitetaan asuinalueille vain, mikäli talvesta tulee erittäin runsasluminen.”

2. Reunakivet pois pyöräteiltä

Pyöräilyn kasvun esteiden poistaminen on ollut osittain pikkutarkkaa katusuunnitelmien tarkistamista ja muutosesitysten veivaamista. Varsinkin ensimmäisinä vuosina odottelimme pitkään uusia suunnitteluperiaatteita, joiden mukaan pyörätiet- ja -kaistat rakennetaan risteysalueilla: vanha tapa oli rakentaa reunakivet joka paikkaan, kun sen sijaan reunakivet on sijoitettava siten, että näkövammaiset eivät eksy pois jalkakäytävältä.

Käytännössä työ tarkoitti katusuunnitelmien lukemista suurennuslasin kanssa ja turhien reunatukien poistamista vastaesityksin katu kerrallaan. Kuten Mechelininkadun suunnitelmassa helmikuussa 2014:

“Yleisten töiden lautakunta päätti hyväksyä Mechelininkadun (välillä Leppäsuonkatu – Pohjoinen Hesperiankatu) katusuunnitelman nro:t 29998/1-3 siten tarkistettuna, että kadun rakennussuunnitelmassa pyöräteiden ja -kaistojen reunatukiratkaisut muutetaan keväällä 2014 hyväksyttävien pyöräliikenteen risteysratkaisujen suunnitteluohjeen ja siihen perustuvien katualueiden tyyppipiirustusten mukaiseksi.”

Mechelininkadun suunnitelmasta poistettiin reunakiviä (LR-merkintä) mm. nuolien osoittamista kohdista.

 

3. Pyöräilijöiden kuuntelun aika

Merkittävä osa poliittisesta työstä tehdään kokouksen ulkopuolella. Yksi tavoitteistani oli saada rakennusvirasto ja pyöräilyaktiivit keskustelemaan keskenään ja rakentamaan yhdessä parempaa Helsinkiä.

Muutamien tapaamisten jälkeen yhteys onkin löytynyt. Hyvä esimerkki siitä, miten pyöräilijöiden kokemusperäinen tieto on otettu hyötykäyttöön, on harjaustekniikalla hoidettu pilottireitti: harjausta ja suolausta optimoitiin väylää käyttävien pyöräilijöiden antaman palautteen pohjalta. Tämä on hieno osoitus siitä, että luottamus pyöräilijöiden ja rakennusviraston välillä on nyt rakentavalla tasolla.

Tärkeää oli myös lisätä rakennusviraston fokusta pyöräilyä sekä muita kestäviä liikkumismuotoja kohtaan. Tämä onnistui vuonna 2015, kun ohjasimme viraston uudistamaan sitovat tavoitteet käytännönläheisemmiksi ja paremmin mitattavaan muotoon. Yksi viidestä päätavoitteesta vuosille 2016 ja 2017 on ollut seuraavanlainen:

“Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä edistetään kehittämällä talvihoitoa. Tehdään tärkeimpien jalankulku- ja pyörätieyhteyksien verkostotarkastelu sisältäen yhteydet joukkoliikennepysäkeille koko kaupungissa. Kehitetään Helsingin olosuhteisiin sopivia pyöräteiden talvihoitomenetelmiä pilotin avulla.”

Tässä vielä muutama muu Helsingin pyöräiltävyyttä parantanut päätös:

– Suvilahteen rakennettavan Festarikujan turvallisuuden parantaminen nostamalla pyörätie ajoradan varteen.

– Munkinpuiston baanaväylän oikaisu ja raitin leventäminen 6-metriseksi koko matkalta.

– Ruoholahden Salmisaarenkadun pyöräyhteyden parantaminen poistamalla yhdistetty osuus reitiltä.

Munkinpuiston reitin länsipäästä poistettiin turha mutka, ja jalkakäytävä sekä pyörätie molemmat muutettiin kolme metriä leveiksi koko matkalta.

 

4. Yrittäjäystävällisempää ja viihtyisämpää kaupunkitilaa

Hyvä julkinen tila on sellaista, jossa ihmiset paitsi liikkuvat sujuvasti myös viihtyvät. Tämä tarkoittaa laadukasta rakennettua kaupunkiympäristöä sekä yrittäjäystävällistä otetta yleisten alueiden käyttöön ja vuokraukseen.

Yksi yrittäjämyönteinen ja kaupungin palvelutasoa nostanut päätös tehtiin keväällä 2014. Silloin päätimme uudistaa kioskitoiminnan periaatteet siten, että kioskiyrittäjien valinnassa suositaan pitkiä aukioloaikoja sekä kaupungin kokonaistarjonnan monipuolisuutta. Vielä merkittävämpää oli se, että kesästä 2014 lähtien Helsingin katualueilla ja toreilla on voinut myydä ruokaa liikkuvista kioskeista eli ruokarekoista.

Olen tästä päätöksestä erittäin iloinen siksi, että se osoittaa uudenlaista, sallivampaa otetta julkisen tilan käyttöön. Liikkeelle lähdettiin kokeiluluontoisesti katsomalla, miten tilanne kehittyy. Jo seuraavana kesänä ruokarekoille sallittuja paikkoja lisättiin kantakaupungissa.

Lisäksi teimme yleisten töiden lautakunnassa lukuisia päätöksiä, joilla Helsingin kaupunkiympäristöä parannettiin. Kuten tällaisia:

– Aloitteestani pysäköinninvalvonnassa kokeiltiin valvontaa polkupyörän selästä. HS uutisoi aiheesta.

– Toimme parkletit Helsinkiin: sallimme parkkipaikkojen käyttämisen esimerkiksi terasseina.

– Aloitteestani Brahen leikkipuiston suunnitelma valmisteltiin uudestaan: pulkkamäen toimivuus myös jatkossa varmistettiin ja lastenvaunuille rakennetaan ajoluiska itäiselle portille.

– Alppilassa Loviisanpuistosta puuttui aita puistoalueen ja katutilan välistä, kunnes aloitteestani rakennusvirasto sen rakensi.

– Sovittelimme Döner Harjun ja taloyhtiön välistä erimielisyyttä, joka kosketti ravintolan terassianomusta: lautakunnan aloitteesta terassi sai kesäksi 2014 väliaikaisen luvan, ja lopulta yhteisymmärrys löytyi ja terassialue on saanut jäädä. HS uutisoi aiheesta.

– Vaasanaukion kehittämisen uuden vaiheen käynnistäminen esitykseni pohjalta: “Samalla lautakunta kehottaa rakennusvirastoa selvittämään vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia Vaasanaukion elävöittämiseksi sekä kutsumaan kevään aikana koolle työpajan, jossa kaupungin virastojen, yrittäjien ja asukkaiden edustajat miettivät yhdessä rakenteellisia ratkaisuja viihtyisyyden lisäämiseksi ja ruokarekkatoiminnan edistämiseksi alueella.”

Brahen leikkipuisto näyttää piakkoin tältä.

 

Helsinki on vuonna 2017 monella tapaa hauskempi, elävämpi ja monipuolisempi paikka kuin vuonna 2013, kun valtuustokausi alkoi. Kaupunki ei kuitenkaan ole koskaan valmis, joten työ kohti parempaa jatkuu.

Aiheet:

55 Antti Möller

Antti Möller

Helsinkiläinen varavaltuutettu, yleisten töiden lautakunnan jäsen, viestintäasiantuntija, freelancer-kirjoittaja, Konepaja-liikkeen aktiivi ja perheenisä.

Tue kampanjaani